"Umm... Onko Pacon tarkoitus juosta irrallaan tuolla ladon luona?" kysyin kottikärryjä työntävältä Tobylta. Mies jäi viereeni seisomaan ja varjosti silmiään kädellään auringon häikäistessä suoraan edestä.
"Se perkele on taas kiemurrellut itsensä ulos tarhasta", Toby murahti. Ei ollut ensimmäinen kerta. Paco oli kuitenkin vasta muutaman päivän ikäinen ja tämä oli ehkä sen kolmas kerta karkuteillä. Kuistin ovi kävi ja Bradley astui terasille kahvikuppi kädessään. "Paco juoksee tuolla taas", Bradley totesi ilmeettömänä. "Joo, me huomattiin", vastasin automaattisesti. "Miksei varsa sitten ole jo kiinni?" Bradley töksäytti ja katosi takaisin taloonsa. Kuistin ikkuna kilahti Bradleyn vetäessä oven kiinni. "Olipas se ärhäkällä tuulella", Toby virnisti ja jatkoi Pacon puuhien tiirailua. Mies oli työskennellyt Bradleylle jo useamman vuoden ja ilmeisesti miehen ajoittaiset tunteenpurkaukset olivat tuttuja henkilökunnalle. Mä sen sijaan tunsin käsieni hikoavan. Parempi ryhtyä töihin ennen kuin Bradley pistäisi minut ensimmäisellä junalla takaisin Kaliforniaan. Paco antoi kiinni, kun heiluttelin ämpäriä, johon olin häthätää heittänyt pari kourallista hiekkaa. Utelias varsa lankesi aina milloin mihinkin ansaan ja sen karkureissut saatiin pysäytettyä ennen kuin ne ehtivät kunnolla alkaakaan. Rapsutin punaruunikon varsan kaulaa ja talutin sen takaisin tarhaan, jossa sen emä Aimee odotti jo hermoromahduksen partaalla. "Siinä kadonnut lampaasi", sanoin Aimeelle ja päästin orivarsan emänsä kupeiden suojaan. Aimee hörisi äidillisen huolestuneesti, mutta totesi pian poikansa olevan täysissä ruumiin voimissa ja jatkoi heinäpaalin nyhtämistä. Palasin tallin viileyteen ja ryhdyin siivoamaan seuraavaa karsinaa. Toby vihelteli tallin toisessa päässä jotain Keith Keenanin biisiä ja kärpäset surisivat ikkunassa. Aurinko paistoi tänään pilvettömältä taivaalta ja elohopea oli kivunnut heti keskipäivän jälkeen yli 30 celciusasteen. Ratsastamaan pääsisi vasta illalla, kun sää hieman viilenisi. Ajattelin lähteä kanjoneille Pilgrimin kanssa, jonka olin saanut uudeksi nimikkohevosekseni. Olin ollut kerrassaan mielissäni, kun Bradley ehdotti Pilgrimiä. Perusteli sen sillä, että olin kuulemma pienin kaikista, joten siro ponikokoinen arabialainen ei musertuisi allani. Pilgrim oli kyllä hevoseksi tosi pieni ja kapea. Siitä huolimatta olin rakastunut samantien ruunikonkimoon oriin ja ottanut sen vastaan avosylin. Askeleet kaikuivat tallin käytävällä ja punahiuksinen pää kurkkasi karsinan ovesta. "Moro! Hei tota, etsä viittis ratsastaa tänään Bunnya. Mä en ehdi, kun pitää lähteä Josen kanssa korjaamaan yks aita Rising Sun Canyoniin", Steve pyysi ja huitaisi päänsä ympärillä pörräävän kärpäsen kauemmas. "Joo, enköhän. Otan sen vaikka ekaksi. Mennään Pilgrimin kanssa kuitenkin vasta illemmalla vuorille." "Kiitti. Jos Bradley kysyy, lähdettiin jo Josen kanssa", Steve huikkasi vielä ennen kuin katosi Crowbaitin varusteet mukanaan ulos. Karsinoiden siivouksen jälkeen raahauduin likaisena ja hikisenä mökkiin suihkuun. Toby oli lähtenyt hakemaan kaupungista rehukuormaa ja vakuutteli pärjäävänsä ihan yksin reissullaan. Vaahdotin hiuksiini mansikalta tuoksuvaa shampoota ja suljin silmäni viileän veden helliessä ihoani. Yhtäkkiä vesisuihku katkesi, suihku präiskähti pariin otteeseen ja sitten sammui kokonaan. Jäin hölmönä seisomaan paikoilleni hiukset vaahdossa. Rynkytin vesihanaa edestakaisin, mutta mitään ei tapahtunut. Jotain pientä pihinääkin putkista kuului. Mikä nyt avuksi? Ei auttanut kuin lähteä kipittämään pyyhe ympärillä Bradleyn talolle ja toivoa, että siellä olisi edes joku paikalla. Jose ja Steve ainakin olivat jo kaukana aavikolla ja Toby kaupungissa, joten toiveeni kohdistuivat itse tilanomistajaan. Koputin varovaisesti oveen, vaikka tiesin, että se oli auki ja kaikki kulkivat sinne kuin omaan kotiinsa. "Ovi on auki", Bradleyn vaimea ääni kuului oven toiselta puolelta. Raotin ovea ja kurkkasin shampoopääni kanssa sisälle. "Eh... toimiiko sulla vesi normaalisti?" kysyin keittiön pöydän äärellä läppärin kanssa istuvalta Bradleylta. Cookie löntysteli laiskasti häntä heiluen toivottamaan minut tervetulleeksi. "Pitäisi ainakin toimia", Bradley katsoi mietteliäänä minuun. "Päättelen, että sulla ei ole ihan niin hyvä tuuri." "Joo mulla jäi vähän puolitiehen tämä...", heilautin kättäni hiukseni suuntaan, josta valui jo shampoovanoja olkapäilleni. "Huomaan", Bradley totesi huvittunut sävy äänessään. "Mä meen kattomaan sitä, käy sillä välin mun suihkussa." Bradleyn suihkussa ei paljoa pesuaineita ollut. Yksi lähes loppuun puristettu suihkugeelipullo oli ikkunalaudalla ja kulunut palasaippuan puolikas näytti lojuvan surullisena käsienpesualtaan luona. Otin suihkugeelipullon käteeni ja nuuhkaisin sitä uteliaana. Tältä Bradley siis tuoksui heti suihkun jälkeen. Kieltämättä miehellä oli hyvä maku, mitä tuoksuihin tuli. Tai ehkä hän oli vain ottanut Walmartin hyllyltä ensimmäisen käteen osuvan purnukan. Huuhtelin loputkin shampoot hiuksistani ja kietaisin oman pyyhkeeni hiusten ympärille turbaaniksi. Tajusin, että olisi ollut fiksu ottaa mukaan toinenkin pyyhe. Katseeni harhaili ympäri kylpyhuonetta ja osui Bradleyn pyyhkeeseen. Ehkä mies ei pahastuisi, jos hieman lainaisin sitä... Astuin ulos kylpyhuoneesta Bradleyn siniharmaaseen pyyhkeeseen verhoutuneena ja olin lähes törmätä hoikkaan, tummahiuksiseen naiseen, joka katsoi minua vähintäänkin yhtä hämmästyneenä kuin minä häntä. "Sylvia. Ranchin uusi työntekijä", esittelin itseni pidellen toisella kädellä pyyhkeestä kiinni. "Allison McKinney. Olen Bradleyn sisko", nainen esittäytyi kuivasti. "En tiennytkään, että Bradleylla on nykyisin, hmh, erityisetuja tarjolla työntekijöille." Aistin Allisonin katseessa jotain negatiivista. Ymmärsin, että tilanne saattoi näyttää ulkopuolisen silmin hieman epäilyttävältä, mutta toisaalta Bradley oli aikuinen ihminen, joka sai tuoda taloonsa aikuisia naisia niin paljon kuin huvitti. Huomasin hieman ärsyyntyväni Allisonin tuomitsevasta aseenteesta, joten en jaksanut edes alkaa selitellä, miksi tulin hiukset märkinä Bradleyn suihkusta. Näin keittiön ikkunasta Bradleyn kävelevän työkalupakki kädessä takaisin talolle. Laitoin flipflopini takaisin jalkaan ja astuin ulos paahtavaan kuumuuteen. "Nyt pitäisi toimia", Bradley hymyili. "Kiitos korjauksesta ja suihkun lainasta. Sulle on vieras keittiössä", vastasin nopeasti ja kiirehdin kirein askelin oman mökkini suojaan. Bradley jäi katsomaan mietteliäänä perääni ja kuulin miehen mutisevan "ilo oli minun puolellani" perääni.
0 Comments
|
Archive |