Voikko tamma venytti askeleitaan ja lämmin tuuli löi kasvojani vasten lempeästi. Kermanvaaleat jouhet hulmusivat jokaisen laukka-askeleen tahdissa ja pehmeä punainen hiekka vaimensi kavioiden rytmikkään äänen. Vilkaisin taakseni nähdäkseni, että Toby ja Rumba olivat pitäneet paikkansa aivan takanamme. Löin jalkani Doriksen kylkin ja kannustin sitä vielä kiristämään tahtia. Meidän oli voitettava tämä laukkakilpailu.
Olimme lyöneet Tobyn kanssa kättä päälle, että laukkakilpailun voittaja saa livistää Allisonin kisahoitajan pestistä. Jos Allisonin ja mun ensikohtaaminen ei ollut alkanut hyvin, kun olin tupsahtanut naisen eteen Bradleyn suihkusta pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena, niin ainakaan siitä seuraavat kanssakäymiset eivät olleet yhtä parempia. Olin vakuuttunut, että Allison vihasi jostain syystä mua. Aluksi tosin ajattelin, että kuvittelen bruneten käytöksessä olevan jotain outoa, mutta viikkojen kuluessa ymmärsin, että Allisonin nihkeä suhtautuminen muhun oli totisinta totta. Jos häviäisin tämän kilpailun, edessä olisi tuskastuttavan pitkä kisaviikonloppu Texasissa. Allison ja minä ei kertakaikkiaan mahduttu samalle ranchille, puhumattakaan pienestä hevosautosta. Doris peittosi Rumban leikiten. Se oli perinyt arabialaiselta täysiveri-isältään pitkien matkojen kestävyyttä, jota Rumballa ei ollut. Sen vauhti kiihtyi kiihtymistään, kun Rumba jäi askel askeleelta kauemmas. Ohitimme maalilinjana toimineen kiviröykkien ja hidastin puuskuttavan Doriksen raviin. Luojan kiitos saisin olla seuraavan viikonlopun rauhassa ranchilla, kun Toby nautti Allisonin - eh - viehkeästä seurasta. Tobya kilpailun lopputulos ei miellyttänyt. Mies kirosi mutisten ja käänsi Rumban takaisin kohti ranchia. "Oletko sinä värisokea Toby? Sanoin rubiininpunainen satulahuopa, en fuksia...", Toby matki Allisonin narisevaa ääntä happama ilme naamallaan. Tyrskähdin nauruun, vaikka Tobya ei huvittanut tilanne yhtään. Onneksi Allison oli muillekin oma kamala itsensä, vaikka minä olin saanut kärsiä ehdottomasti eniten. Toivoin aina salaa, että Allison tapaisi kilpailureissuillaan jonkun miehen toisesta osavaltiosta ja muuttaisi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Toivoni tietenkin oli turhaa, sillä tuskin kukaan itseään kunnioittava mies haluaisi yhtä hapanta tyttöystävää. "Siinä paha missä mainitaan", totesin Tobylle, kun ratsastimme rinta rinnan ranchin pihaan. Allison oli juuri ajanut autonsa akaasiapuun alle varjoon ja nousi suu tiukasti viivana autosta. "Kumman teistä kanssa minulla on - hmm - ilo lähteä Austiniin?" Allison kysyin piikikkäästi niin, ettei jäänyt epäselväksi, että Allisonin mielestä kumpikaan meistä ei ollut missään nimessä hyvä vaihtoehto kisahoitajaksi. Toby nosti hitaasti kätensä ylös. "Hevosauton pakkaaminen alkaa puolen tunnin päästä", Allison ilmoitti kääntyen kipakasti kannoillaan ja lähti kohti Bradleyn taloa. "Mä voin auttaa", lupasin ja Toby katsoi muhun kiitollisena. "Mä korvaan tän joskus."
0 Comments
|
Archive |