BREAKING NEWS: EXCESSIVE HEAT WARNING REMAINS IN EFFECT FROM 11 AM TUESDAY TO 8 PM MST WEDNESDAY ...
Varoitusteksti pyöri television yläreunassa jatkuvalla syötöllä. Ilmastointikone hurisi pienessä mökissäni ja teki siellä olemisesta siedettävän viileää. Valitettavasti siedettävyys loppui siihen hetkeen, kun avasi mökin oven ja kuuma ilmamassa iski vastaan kuin lämmin hönkäys. Koko viikon Goldminessa oli mitattu yli 40 celciusasteen lämpötiloja ja tiistaina luvattiin peräti +46 astetta. Mökin ulkopuolelta kuului puheensorinaa, kun Steve ja Jose palasivat aamukierrokselta tilan mailta. Kohta aurinko olisi korkeimmillaan eikä hevosten kanssa ollut enää mitään asiaa minnekään. Talli oli onneksi ilmastoitu ja hevoset pääsivät sinne pakoon porottavaa kuumuutta. Koko viikon ajan oli tuntunut kuin ranchin elämä olisi pysähtynyt paikoilleen. Yksinäinen kärpänen surrasi ikkunassa ja huokaisin syvään. Kaipasin toimintaa. Jos kerran päivisin oli liian kuuma lähteä yhtään minnekään, niin ratsastamaan piti tietenkin lähteä yöllä! Ajatus iski päähäni kristallinkirkkaana ja nousin sohvalta uutta tarmoa täynnä. Harpoin pihan poikki Bradleyn talolle ja suoraan keittiöön, jossa Estefania pilkkoi porkkanoita samalla espanjaksi hyräillen. Bradley löytyi olohuoneen sohvalta shortseissa katsomassa kyllästyneen näköisenä tennistä telkkarista. "Lähdetään yömaastoon!" täräytin Bradleylle ja mies nosti laiskasti katseensa muhun. "Siellä on kuuma." "Ei niin kuuma enää illalla, kun aurinko on laskenut. Voitaisiin mennä Mahoe Lakelle uimaan." "Mm-m", Bradle mumisi vastaukseksi. Mies ei vaikuttanut ollenkaan kiinnostuneelta ideastani. "Okei. No onko sulla mitään sitä vastaan, että menen sitten yksin?" "Yksin?" "Niin, tai no... hevosen kanssa", naurahdin hermostuneesti. Ideani tuntui hetki hetkeltä typerämmältä. Kuin olisin 12-vuotias heppatyttö, joka unelmoi jännittävistä seikkailuista erämaan pimeydessä Uljaan Mustan kanssa. "Miten ajattelit selviytyä kalkkarokäärmeistä ja skorpioneista? Muistaakseni muutama kuukausi takaperin erään pelastavan ritarin piti tulla poistamaan kalkkarokäärme olohuoneestasi", Bradley virnisti ja nousi sohvalla parempaan asentoon. "Kai se on sitten mukaan tultava. Ei ole varaa menettää hyvää työntekijää." --------- Emme saaneet houkuteltua muita lähtemään mukaan yölliselle ratsastusretkelle. Tobyllä oli treffit, kun taas Jose ja Steve totesivat ykskantaan, että olivat saaneet viettää jo tarpeeksi monta hikistä tuntia satulassa tänään. Bradleyn pyynnöstä en lähtenyt luottoratsullani Doriksella, vaan satuloin tallin viileydessä nuoren Chipsin. Ruunivoikko tamma ihmetteli myöhäistä ajankohtaa, mutta tökki siitä huolimatta ystävällisesti turvallaan mua kylkeen. Annoin taskuni pohjalta pari kuivunutta porkkananpalaa Chipsille ja pakkasin sen satulalaukkuun kylmää vettä, evästä ja pyyhkeen. "Ootko valmis?" Bradleyn ääni huhuili jostain peremmältä tallista. Vastasin olevani ja talutimme hevoset pimeälle pihalle. Tähdet tuikkivat jo kirkkaina varjoisten kanjonien yllä. Keikautin itseni Chipsin satulaan ja maiskautin tamman liikkeelle. Bradley oli valinnut ratsukseen Phoenixin, joka luimi tapansa mukaan Chipsille ennen kuin asettui sen rinnalle kävelemään. Sirkat sirittivät puskissa, kun kävelimme hiljaisen kanjonin läpi aukealle, jossa järven pinnasta heijastui tähtitaivas. Kuu oli vain sirppinä eikä se heijastanut paljoa valoa. Järvi ei kuitenkaan ollut vielä päätepysäkkimme, vaan jatkoimme sen ohi kohti hiljalleen nousevaa hiekkaista polkua. Bradley ohjasi Phoenixin kapealla polulla ensimmäiseksi ja nuorempi Chips seurasi kuuliaisesti vanhempaa tammaa. Kumpikaan ei tohtinut puhua, sillä yön hiljaisuudessa kuiskauskin kuulosti liian äänekkäältä. Vain satuloiden narina, hevosten kavioiden kopsahdukset kiviin ja sirkkojen laulu rikkoivat maiseman äänettömyyden. Reilun puolen tunnin ratsastuksen jälkeen maasto alkoi laskea ja polku päättyi laaksoon, jossa tummanpuhuva Mahoe Lake seisoi peilityynenä. Riisuimme hevosilta satulat, juotimme ne järvestä lähtevässä purossa ja sidoimme ne kitukasvuisiin havupuihin kiinni. Tähtien valossa näki hyvin eteensä ja ihailin satumaisen Mahoe Valleyn kauneutta. Bradleyn omistama hirsimökki seisoi kauempana kallion kupeessa. En ollut koskaan käynyt mökissä sisällä, vaikka järvelle olin ratsastanut monta kertaa. "Viimeinen järvessä on mätämuna", Bradley hihkaisi ja alko riisua vaatteitaan laiturille. Onneksi olin tajunnut laittaa bikinit vaatteiden alle valmiiksi. Bradley oli päässyt eroon vaatteistaan nopeammin ja juoksi jo laituria pitkin hypäten pää edellä syvään veteen. Loiskahdus kaikui kanjonin seinistä ja Chips nosti päätänsä ruohomättäästä järveä kohden. Hyppäsin nenästä kiinni pidellen Bradleyn perässä järveen. Uin pienen järven kerran ympäri ja käännyin sitten selälleni kellumaan. Bradley seurasi esimerkkiäni ja kellui kohta vieressäni. "Ihan kuin kelluttaisiin linnunradalla", huokaisin, kun kimalteleva ja säihkyvä linnunrata aukeni taivaan poikki. "Niinhän me kellutaankin", Bradley vastasi, lähes kuiskaten. Säpsähdin, kun miehen lämmin käsi löysi omani veden läpi ja puristi lempeästi. "Saukot pitävät toisiaan tassuista kiinni, etteivät ne kelluessaan eksy kauas toisistaan", Bradley mumisi. "Tämä on kyllä aika pieni järvi eksymiseen." "Silti."
0 Comments
|
Archive |